Resurssiaggressiivisuus

Koiran vieressä nurmella on broilerinkoipi, jota se vartioi toiselta koiralta – tämä on normaalia käytöstä ja koira osoittaa tervetulleita varoituseleitä

Koirat, kuten ihmisetkin, puolustavat itselleen tärkeäksi ja arvokkaaksi kokemiaan asioita ja haluavat pitää saavuttamansa edut itsellään. Luonnossa kyseinen käyttäytyminen on usein elinehto. Saavutettujen resurssien puolustaminen on eläimille normaalia käyttäytymistä! Liiallinen resurssien omiminen tai puolustaminen voi kuitenkin johtaa ongelmiin tai vaaratilanteisiin, etenkin jos taloudessa on muitakin eläimiä tai lapsia. Silloin kuvaan astuu koulutuksen tarve.

Aggressio – uhka vai mahdollisuus?

Useamman koiran taloudessa tai lapsiperheessä koiran resurssiaggressio on syytä tunnistaa, tiedostaa ja ymmärtää, jotta voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi tarpeettomat vaara- tai riitatilanteet. Aggressiokäyttäytymiseen liittyvät varoitus- ja uhkauseleet on tarkoitettu lisäämään matkaa ja karkottamaan tunkeilijaa, joka uhkaa resursseja. Nämä eleet itsessään ovat hyvästä, koska ne ovat näkyvä merkki, johon voi reagoida! Karkottavat aggressiviset eleet lisäävät käyttäytymisen ennustettavuutta ja omistajan nopeaan reagointiin yhdistettynä auttavat välttämään ongelmatilanteet.

Elekielen ja eleiden voimakkuus kuitenkin vaihtelee mm. saavutetun resurssin laadun ja mahdollisen uhkaajan läheisyyden tai toiminnan mukaan. Mehukasta luuta koira todennäköisesti puolustaa voimakkaammin kuin pihistettyä sukkaa. Lähempänä oleva tunkeilija aiheuttaa suuremman aggression kuin kaukana oleva. Koiran tuntemuksista, mielentilasta ja mahdollisesta aggressiosta kertova elekieli voi yksilöstä ja tilanteesta riippuen vaihdella pienestä silmien tai korvien asennon muutoksesta aina irvistykseen, rähinään ja hyökkäykseen asti.

Aggressiokäytöksen voimakkuuteen ja ilmenemiseen vaikuttavat voimakkaasti myös aikaisemmat kokemukset. Koira reagoi todennäköisesti voimakkaammin yksilöön, jonka se on kokenut uhkana aiemminkin ja koira alkaa puolustaa sitä voimakkaammin ja useammin resurssejaan, mitä enemmän ja useammin se kokee uhkaa. Vastaavasti koira, joka on kokenut enemmän vaihtokauppaa ja neutraalia kanssakäymistä resurssien läsnäollessa, ei todennäköisesti ala käyttäytyä aggressiivisesti.

Koirissa on valtavasti yksilöllisiä eroja yksilöinä ja siinä, miten ne käyttäytyvät ja kokevat asioita. Tutkimuksissa on kuitenkin jo monesti osoitettu, että pelko- ja aggressiokäytökset periytyvät voimakkaasti. Aggressiivinen käyttäytyminen saattaa kulkea sukulinjoissa, joten pentua hankkivan kannattaa perehtyä pennun vanhempiin ja lähisukuun. Vastuullinen kasvattaja kertoo myös ei-toivotummista piirteistä avoimesti ja vastailee kysymyksiin rehellisesti.

Parempia kokemuksia kerryttämässä

Toisaalta myös varhaisilla ja toistuvilla kokemuksilla sekä emon esimerkillä on suuri rooli pelko- ja aggressiokäytösten kanssa. Kokemusten kautta käytöstä voi helposti muokata myös parempaan suuntaan. Etenkin pennun ja nuoren koiran kanssa kannattaa kerryttää positiivisia ja neutraaleja kokemuksia niistä tilanteista, joissa koiralla on jokin resurssi, kuten puruluu tai mieleinen esine. Nuoret koirat varastelevat asioita ja suuntaavat energiaansa vaikkapa kenkien nakerteluun. Omistajan on syytä kiinnittää huomiota siihen, kuinka reagoi koiraan näissä tilanteissa.

Toistuva kieltäminen, tavaroiden ottaminen pois koiralta ja rankaiseminen resurssien puolustamisesta aiheuttaa nopeasti ei-toivottuja vastareaktioita ja vihaisuutta. Tällä päädytään helposti kierteeseen, jossa sekä omistajan, että koiran aggressio voimistuu. Koiran resurssien omiminen ja puolustuskäyttäytyminen voimistuu ja omistaja korottaa ääntään ja koventaa otteitaan pitääkseen kiinni määräysvallastaan. Lopputulos ei ole kaunista katseltavaa eikä edullista kummallekaan osapuolelle. Johtajuusajatukset kannattaakin heittää romukoppaan.

Vihaisuuden ilmentämisestä kieltäminen ja rankaisu vähentävät kyllä näitä eleitä, mutta käyttäytymisen syyt eivät muutu eikä aggressio vähene. Ilman varoittavaa elekieltä aggressiivinen koira on arvaamaton ja vaarallinen! Toimivampaa on alkaa rakentaa parempia kokemuksia, jotta aggressiokäytöksen syyt ja tarve vähenee ja katoaa hiljalleen.

Turvallisuus edellä tilanteisiin

Aggressiotilanteen purkaminen vaatii nopeaa, mutta turvallista toimintaa. Väliin ei kannata juosta ellei se ole aivan välttämätöntä. Etenkin useamman koiran perheessä tai lapsiperheessä omistajan tulee valpastua välittömästi, kun kuulee koiran murinaa tai näkee koiran irvistelevän. Tällöin ensimmäiset, pienimmät varoituseleet on usein jo käytetty ja koira siirtyy jo kohti voimakkaampia toimia. Myös yksilöstä, uhasta ja kokemuksista riippuen koiran elekielen ”portaat” voivat vaihdella hyvin hienovaraisista varoituksista lähtien suoraan hyökkäykseen ilman välivaiheita. Olivatpa koiran varoituseleet pään kääntämistä, silmien siritelyä, murinaa tai irvistelyä, älä jätä koiraa selviytymään tilanteeseen yksin, mikäli on riski, ettei tilanne pääty hyvin.

Koiraa voi ja pitää kehua varoittavista eleistä! Karkottavista eleistä kehuminen ja palkitseminen lisää näitä varoituseleitä, mikä taas antaa lisäaikaa reagoia tilanteeseen järkevästi. Puolustuskannalla oleva koira pelkää resurssin menettämistä ja tarvitsee enemmän positiivisia kokemuksia! Kehuminen kääntää koiran ajatusta positiivisemmaksi ja koska kehuminen voi olla lupaus palkkiosta, koira saattaakin poistua vartioimansa resurssin luota ihmisen luokse, saadakseen palkkion. Kehuminen saattaa rauhoittaa tilannetta hetkellisesti ja antaa lisäaikaa pelastaa tilanne ilman vahinkoja.

Tarpeellisia taitoja

Minkä tahansa aggressiotilanteen purkamiseen tarvitaan taitoja, jotta ei tarvitse mennä väliin fyysisesti. Monet läheltä piti- tai vaaratilanteet vieläpä sattuvat niin, että omistaja ei ole välittömässä läheisyydessä eikä ehdi tilanteeseen heti hätiin. Omistajan pitääkin olla valppaana ja mielellään ehtiä reagoimaan jo pieniin eleisiin ennen kuin tilanne ehtii pahaksi. Alkuvaiheen jäykistelystä, patsastelusta tai irvistyksistä tilanne on helpompi purkaa kuin hyökkäyksestä tai tappelusta. Myös koiralla tulee olla vahvoja taitoja! Koiran taitolistauksen olisi hyvä sisältää seuraavat:

• jokin vahva pysäyttävä käytös, kuten paikallaolo tai istuminen
• jokin vahva koiraa siirtävä käytös, kuten luoksetulo tai petiin meneminen
• vahva irrotus ja luopuminen
• kuonokopan käyttö turvavälineenä

Nämä käytökset ovat verrattain helppoja opettaa ja laittaa vihjesanan alle. Haastetta tuo se, että käytösten pitää toimia välittömästi, vauhdilla, välimatkan päästä, häiriössä ja eri paikoissa. Niin ulkona kuin sisätiloissakin. Alkuvaiheen opetus usein onnistuu kotonakin, mutta edistyneempiin taitoihin tarvitaan usein ammattilaisen opastusta, jotta saadaan edellä kuvatun mukaisia varmoja pelastusrengas-käytöksiä, jotka toimivat missä vain ja milloin vain. Kun käytökset sitten ovat hallussa, koiran voi tilanteen mukaan sanallisesti joko pysäyttää, siirtää tai pahimmassakin tapauksessa saada nopeasti pois hyökkäyksestä tai puremasta.

Valmiuksia välttää konflikteja

Koiralta edellytettyjen taitojen lisäksi ennakointi ja pohjatyö ovat todella tärkeässä roolissa! Omistajan on hyvä tutustua koirien elekieleen ja omaan koiraansa, jotta osaa lukea koiransa viestejä. Elekieltä voi opiskella lukemalla, luennoilla ja kaikenlaisia koiria tarkkailemalla. Elekielen tunteminen on avain ennakoinnille, samoin vaaratilanteiden välttäminen. Koiraansa tarkkaileva, kuunteleva ja arvostava omistaja on koiransa ilo ja onni!

Perheen muille koirille tai lapsille tulee myös opettaa takataskuun valmiuksia välttää konflikteja ja väistää pois tilanteesta. Kaikille perheen koirille on tarpeen luoda rutiinia vaihtokauppaamisesta! On ensiarvoisen tärkeää, että herkkuluuta tai varastettua esinettä hallitseva koira tietää lähestyvän ihmisen tai toisen koiran tarkoittavan sille jotain vielä parempaa, sen sijaan, että lähestyvä ihminen tai toinen koira veisi siltä jotain. Jo pienet lapsetkin oppivat vaihtokauppaamista aikuisen esimerkillä ja kannustuksella.

Toinen koira ei tietenkään osaa tarjoilla vaihtokaupan välinettä, mutta omistaja voi palkitsemalla pitää huolen, että puruluuta syövää koiraa lähestyvä toinen koira tarkoittaa puruluun hallitsijalle vielä enemmän herkkuja ja puruluita eikä menettämistä. Yleisesti ottaen turvallisinta on toki tarjoilla makoisat puruherkut ja ajanvieteluut perheen koirille eri huoneisiin ja lasten ulottumattomiin. Myös koirien lepopaikat kannattaa sijoitella samaan tapaan kauemmas toisistaan. Toinen vaihtoehto on ennaltaehkäisevästi välttää resurssipula tarjoamalla koirille niiden lukumäärää useampia petipaikkoja, leluja ja puruluita, jotta resurssiriitoja ei syntyisi.

Aggressiokäyttäytyminen ei ole ydinfysiikkaa, mutta se voi olla vakava turvallisuusriski ja hyvinvointiongelma koko perheelle. Koiran aggressioita voi lieventää ja harjoitella pois, mutta on hyvä muistaa, että se on osa luonnollista eläinten käyttäytymistä. Koira tai omistaja ei saisi jäädä yksin pelko- tai aggressiotilanteiden kanssa, joten käännythän ammattikouluttajan puoleen tarvittaessa!

Pähkinänkuoressa

Tutustu ja perehdy aggressiokäyttäytymiseen, koirien elekieleen sekä resurssiaggressioon. Tutustu myös koirien rauhoitteleviin ja välimatkaa lisääviin, karkottaviin signaaleihin.
Lukuvinkki: Rauhoittavat signaalit, Turid Rugaas
Luentovinkki: Koirien elekieliluento, Miira Hellsten

Ennaltaehkäise! Tarjoa koirille mahdollisuus syödä ja levätä omassa rauhassa, kauempana toisista koirista ja lapsista. Muista vaihtokauppa, mikäli sinun täytyy ottaa koiralta jotain pois! Toteuta leikkihetket ja leikit niin, että leluja on enemmän kuin koirien lukumäärä tai leiki yhden kanssa kerrallaan. Pyri huomioimaan koiria tasapuolisesti niiden ollessa samaan aikaan luonasi.

Jo olemassa olevan resurssiaggression parissa luo koiralle taitoja pysäyttää tai siirtää koiraa helposti. Vahvista luopumista erilaisin harjoituksin! Vastaehdollista: tarjoa yltäkylläisyyttä, kun joku resurssin mahdollinen jakaja on tilanteessa läsnä. Muista turvallisuus! Harjoittele kuonokoppa turvavälineeksi mukaan arkeen.

Turvallista arkea!

Noora Tihtonen
Eläinpalvelu Feeniks
elainpalvelufeeniks@gmail.com